1991-2008
i. FI SE NO MVA Kablice Black Adder
e. FIN DK MVA Jaramillos Fine Summerwine
Kasv. Terttu Manner & Tuire Okkola
Mosse 5 v. vuonna 1996
(kuva julkaistu myös eng. Kennel Gazetessa v. 2005)
  Anne ja kaikista rakkain Mosse 14 v. vuonna 2005
 
Mosse oli ensimmäinen staffini jota edelleenkin muistelen erityisellä lämmöllä. Se oli mahdoton riiviö pentuna, mutta josta kasvoi mitä ihanin aikuinen koira. Mossen kanssa tehtiin, opittiin ja koettiin monenlaista. Se oli aina hevostalleilla mukanani ja pärjäsi siellä hienosti muiden koirien kanssa laumassa. Se oli isänä ensimmäisessä pentueessani ja se oli niiden ja muidenkin kasvattieni suuri idoli ja mielistelyn kohde.


Mosse ja tyttärensä Moona

Mossen kanssa käytiin melko paljon näyttelyissä ja menestystä tuli sitä enemmän mitä vanhemmaksi Mosse tuli. Upeimmat muistot ovat vuosilta 1998-1999, kun Mosse oli siirtynyt jo veteraaneihin ja nautti edelleen näyttelyistä ja esiintymisestä. Ensimmäisen kerran veteraaniluokassa se valittiin Rotunsa Parhaaksi, Rotunsa Parhaaksi Veteraaniksi ja oli lopulta BIS-VET1 eli koko näyttelyn paras veteraani. Seuraavassa staffien erikoisnäyttelyssä Mosse oli Paras Uros, VSP, ROP-veteraani ja BIS-2-veteraani. Mosse kävi veteraanikehissä 7 kertaa, joista se sijoittui Paras Uros-luokassa 6 kertaa, oli kerran ROP, kerran VSP, ROP-veteraani 6 kertaa, BIS-1-veteraani kerran, BIS-2-veteraani 2 kertaa ja BIS-4-veteraani kerran. Huikea päätös koiran näyttelyuralle siis!

Mosse vietti sitten normaalia pappakoiran elämää, kunnes yllättäen sain puhelun jossa Mossen kuvaa pyydettiin englantilaisen The Kennel Club´n Kennel Gazette-lehteen (2/2005), jossa oli staffeista juttua ja Judge´s Choice-osioon Suomessa kahdesti tuomaroinut ja Mossen kummallakin kerralla Rotunsa Parhaaksi valinnut Mr. Jim Parsons valitsi parhaimpia näkemiään staffeja. Kun vihdoin sain lehden itselleni, oli melkoisen liikuttavaa että silloin 13-vuotias Mosse-pappa oli valittu kolmanneksi parhaaksi staffiurokseksi kautta aikojen (ja ainoana ulkolaisena koirana) ja verrattiin kuuluisaan englantilaiseen jalostusurokseen sanoin "...On reflection he was Black Tusker in a brindle coat with the same beautiful front with no exaggerations, but so full of power, his head and ears and cheek muscles could have been Tusker´s..." Samainen koira olikin Mossen isänisänisä... Tätä mahtavaa huomionosoitusta aikaisemmin Mosse oli myöskin Suomessa Koiramme-lehdessä 7-8/2003 jutussa "Perhekoiran status on vankka" ja olipa yllättäen päässyt tyttärensä Moonan kanssa Koiramme-lehden 7-8/2005 kanteen! Mosse eli mahtavan ja pitkän elämän ja kuoli lähes 17-vuotiaana vuonna 2008
.

1997-2009
i. C.I.B & FIN & EE & LV & LT MVA PMV-01 LTV-98
Bourtie Mirror Image
e. FIN MVA Stormvindens Tillsats
Kasv: Thea Sundqvist
Muusa 5v. vuonna 2002   Muusa lähes 13 v.

Muusa tuli meille vuonna 1997 ja oli ensimmäinen narttukoirani. Muusa oli todella energinen ja leikkisä pentu ja sama leikkisyys säilyi Muusassa koko sen eliniän. Muusa oli varmasti yksi maailman kilteimmistä koirista, sillä ei ollut koskaan kenenkään kanssa riitaa ja eläminen sen kanssa oli tosi helppoa. Muusa on kennelini kantanarttu ja kolmen pentueeni (S, M ja T) emä. Näyttelyissä Muusa pärjäsi myös ihan mukavasti, parhaimpana muistona tietenkin Maailmannäyttely Helsingissä vuonna 1998, jossa Muusa voitti täysin yllättäen junioriluokan ja sai komean tittelin! Kaikki muut tittelit menivätkin silloin ulkolaisille staffeille, joten tämä ainoa suomalaiselle staffille jäänyt Maailmanvoittaja-titteli lämmitti erityisesti mieltä. Muusa eli lähes 13-vuotiaaksi ja eli onnellisen elämän tyttärensä Moonan parhaana kaverina.
 
1999-2012
i. FIN SE DK MVA V-97
Jaramillos Super Tiger
e. FIN LV MVA JMV-98
Stormvindens Imageena

Lisää kuvia Moonasta>>
Moona 5v. vuonna 2004   Moona 13v. vuonna 2012
Moona syntyi v. 1999 ensimmäiseen staffipentueeseeni ja oli pentueen ainoa narttupentu. Koska pentueen vanhemmat olivat omat staffini Mosse ja Muusa, niin tietenkin halusin niiden pennun itselleni ja niinpä Moona jäi pentueesta kotiin. Kävimme Moonan kanssa jonkin verran näyttelykehissä ja se saavutti melko helposti muotovalion arvon, mutta valitettavasti sitä ei koskaan käytetty jalostukseen jo pentuna operoidun silmäluomen sisäänkiertymän vuoksi ja myös siksi ettei Moonan hermorakenne ollut paras mahdollinen. Muuten Moona oli erittäin rakastettava persoona joka oli erityisen kiintynyt oman perheensä koirakavereihin ja ihmisiin. 13-vuotiaaksi elänyt Moona oli erilainen ja erikoinen staffi, joka ei unohdu koskaan.
 
 
2012-2014 
i. FI MVA JV-10 Scarface Saturday Boy 
e. Stormvindens My Miracle 
kasv. Thea Sundqvist ja Tuija Manninen 

Lisää kuvia Pepistä>> 
 

Peppi tuli meille pian Moonan jälkeen elokuussa 2012. Se oli 4. staffini, mutta ensimmäinen joka oli väriltään punainen. Ihastuimme erityisesti tähän väriin ja sen ihanaan luonteeseen, Peppi oli aina iloinen ja aurinkoinen, hauska ja vähän villikin. Joskus sen oli vaikeaa pysyä nahoissaan ja varsinkin silloin Pepin häntä heilui hämmästyttävästi ylös-alas tai jopa ympyrää :) Rodulle tyypillisesti Peppi oli ihana mamman mussukka, läheisyydestä ja silityksistä pitävä sylikoira joka kulki aina perässä ja tuli viereen aina kuin se oli mahdollista. Peppi oli pienikokoinen ja kävi vain kerran näyttelykehässä vuoden vanhana (EH), joten mitään suurta näyttelytähteä emme siitä odottaneet ja jo puolen vuoden iässä kävi selväksi, että jalostuskoiraa siitä ei ainakaan tule. Tästä huolimatta Peppi olisi ollut mitä mahtavin perhekoira, mutta vakavien terveysongelmien vuoksi jouduimme luopumaan Pepistä vain 2-vuoden iässä raskain sydämin. Peppi jää kuitenkin muistoihimme ihastuttavana koirana, jonka kanssa olisimme mielellämme viettäneet vielä monen monta vuotta. 
 
Arttu ja Muusa Muusa 10v, Mosse 16v., Moona 8v.
 
Hippu Ransu, Mosse ja Jatzi